Paree varmaan aloittaa niillä iloisilla asioilla.
Kyllä äitee on taas ylpiä pojastaan 5v. Tiistaina oltiin uimahallilla ja ajattelin hetkenmielenjohteesta kysäistä pojalta josko haluaisi yrittää suorittaa kakkosuimamerkkiä.
Kun siinä sitä uintia seurasin niin näytti että voisi mennäkin läpi.
Ja halusihan tuo. Otettiin uimavalvoja kiinni ja hänellä onneksi oli aikaa (ja valtuudet) ottaa suoritus vastaan.
Niinhän tuo poika polski aluksi 25m koiraa uiden, heti perään 25m selkää uiden. Hyppäsi jalat edellä isoon altaaseen (tosin aika mahtavalla maha plätsillä, ei kuulemma kuitenkaan sattunut).
Polki paikoillaan vedessä ja sulkelsi 5m ja viimeisenä seisoi käsillään lastenaltaan pohjassa.
Nämä kaikki oli pojasta helppoja tehtäviä.
Keskiviikkona sitten jo hyppi "kivipommina" ison altaan syväänpäähän kuin vanhatekijä.
Keskiviikkona tuli myös murhetta. Esikoisen näkökenttätutkimuksesta. Tällä kertaa neiti osasi kyllä keskittyä hyvin, mutta tuloksena on se että näkökenttä on pienentynyt.
Tämä saattaa johtua siitä, että se kasvain on kasvanut. Toivotaan että ei. Hoitaja näyttää tuloksen vielä ylilääkärille, joten odottavaisin mielin tässä ollaan.
Viimeistään toukokuisessa MRIssä sitten selviää todellinen tilanne.
Voi miten toivoisin, että kaikki olisi pysynyt ennallaan. Tai mikäli mahdollista niin kasvain olisikin pienentynyt ja tämänkertainen tulos olisikin väärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti